Takuusäätiön mukaan maksuvaikeuksissa olevien alle 25-vuotiaiden yhteydenottoja on tullut elokuun loppuun mennessä yli 110. Määrä on lähes sama kuin koko viime vuoden lukema, joka oli yhteensä 130.
Takuusäätiö korjasi aiempaa ilmoitustaan, jonka mukaan yhteydenottojen määrä olisi kaksinkertaistunut sitten viime vuoden.
25–29-vuotiaiden määrä on myös kasvanut melkein neljänneksen viime vuodesta. Yhteydenottoja oli elokuun loppuun mennessä 340, kertoo Takuusäätiön viestintäpäällikkö Minna Mattila.
Tämän vuoden elokuun loppuun mennessä neuvontaa on annettu henkilöille, joiden ikä on tiedossa miltei 2 500 kertaa, kun viime vuonna samaan aikaan neuvontakertoja oli vähän yli 2 000.
–Kyllä tämä painottuu nuoriin tämä taloudellinen ahdinko, Mattila sanoo.
Mattilan mukaan taustalla on ainakin se, että nuoret työskentelevät usein lyhytaikaisissa työsuhteissa ja nuorten palkkaluokka on alimmasta päästä.
–Työttömyys on heillä tavallisempaa kuin muilla, varsinkin kun tulee tällaisia erikoisia aikoja. Kesätyöt ja muut kausityöt ovat monilta vähentyneet tai loppuneet kokonaan, Mattila sanoo.
Takuusäätiön antama talousneuvonta on nimetöntä eikä yhteydenottajan ikää Mattilan mukaan erikseen kysytä, joten ikätilastoissa ovat mukana vain ne, joiden ikä tulee keskustelussa esiin.
Osa nuorista ei siis näy tilastojen luvuissa. Kaikkiaan Takuusäätiön neuvontaa saa vuosittain noin 5 500–6 000 ihmistä.
Yleisimpiä nuorten velkoja ovat verkkokauppojen rästiin jääneet laskut ja pikavipit.
–Nuorethan yrittävät ihan viimeiseen asti maksaa velkojansa. He ovat monesti sellaisessa tilanteessa, että kun velkaa on pienempiä määriä, he pystyvät sinnittelemään pitkään niiden kanssa, Mattila sanoo.
–Monella näin nuorella velkaantuminen on lähtenyt vain muutamien kymppien tai satasten laskurästeistä.
Säätiön huomio on kiinnittynyt Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön Itlan kesäkuussa julkaistuun tutkimukseen nuorten maksuhäiriömerkinnöistä. Sen mukaan merkinnät keskittyvät muun muassa sellaisille nuorille, joiden perheessä on ollut vaikeuksia lapsuuden ja teini-iän aikana ja joiden vanhemmat ovat pienituloisia ja matalasti koulutettuja.
Säätiön mukaan alle 25-vuotiailta kysytään aina onko vanhemmilla mahdollisuus auttaa, varsinkin jos kyse on suhteellisen pienistä rahasummista.
–Nuoret vastaavat usein, etteivät vanhemmat voi auttaa omien velkojensa tai pienten tulojensa vuoksi. Myös talousosaamisen puute ja asenteet sekä huono-osaisuuden kasautuminen tulevat keskusteluissa esiin, Mattila sanoo.
Takuusäätiön toive on, että nuoria ohjattaisiin raha-asioissa ennen kuin ongelmat paisuvat liian suuriksi. Keinoksi tähän Mattila mainitsee sen, että riskiryhmään kuuluvia nuoria kohtaavat ammattilaiset ottaisivat raha-asiat puheeksi hyvin matalalla kynnyksellä esimerkiksi nuorisotyössä ja kaikissa sosiaali- ja terveyspalveluissa, joissa nuoret asioivat.
–Ihan kysyttäisiin, onko vaikeuksia maksaa laskuja, hän sanoo.
Kohtaamisen tavalla on kuitenkin paljon väliä, ja Mattila kuuluttaakin sitä, ettei ongelmiin joutuneita nuoria pitäisi syyllistää.
–Nuoret eivät helposti kerro, millaisista asioista ovat velkaantuneet. On tärkeää, että tilanne otetaan neutraalisti ja ratkaisukeskeisesti, kiinnostutaan myös vähäisemmistä maksuvaikeuksista ja ohjataan avun piiriin, hän kertoo.
–Nuorten valinnat voivat aikuisista näyttää hölmöltä tai turhalta kuluttamiselta, mutta aina siellä ovat ne juurisyyt, jotka selittävät sitä, miksi nuori sitä tekee.
