Palsasoita ei voida suojella enää vain paikallisin toimin. Uusia palsakumpuja ei enää muodostu.
Kolmasosa Ylä-Lapin suojelu- ja erämaa-alueiden palsoista on vähentynyt siitä, mikä määrä oli 1990-luvulla. Näin kerrotaan Metsähallituksen tiedotteessa.
Syy palsasoiden katoamiselle on ilmastonmuutos. Palsat ovat ikiroudassa olevia turvekumpuja, joiden sydän on. Kun keskilämpötila nousee, kumpujen sisällä oleva jää sulaa ja kummut romahtavat. Uusia palsakumpuja ei enää muodostu.
Lähes kolme miljoonaa hehtaaria Ylä-Lapin luonnon tilaa on kartoitettu vuosina 2020–2022. Metsähallitus ja Suomen ympäristökeskus tuottivat aineiston koneälyn avulla, ja se on tarkin, mitä alueen luontotyypeistä ja niiden tilasta on koskaan kerätty.
Tuloksista selviää, että esimerkiksi Pallas-Ounastunturin alueella sijainnut eteläisin tunnettu palsasuo on hävinnyt.
–Palsasoita ei voida suojella enää vain paikallisin toimin. Tarvitsemme kansainvälisiä tekoja, jotka pysäyttävät ilmaston lämpenemisen, Metsähallituksen luonnonsuojelun erityisasiantuntija Anna Tammilehto sanoo tiedotteessa.
Viimeksi vastaavanlainen Ylä-Lapin luonnon kartoitus on tehty 1990-luvulla.
–Tarvitsemme nykyistä säännöllisempää seurantaa siitä, miten ja kuinka nopeasti luonto muuttuu. Jos luontotyyppien seurantaa tehdään näin harvalla syklillä, paljon jää havaitsematta, Tammilehto sanoo.
Ilmastonmuutos ja luonnon kuluminen näkyvät tutkimuksen mukaan myös jäkäliköiden ja tunturikoivikoiden tilassa.
Tunturikoivikkojen mittarituhojen ennakoidaan yleistyvän, koska talvet lämpenevät ja mittariperhosten munat tuhoutuvat vasta 35 pakkasasteessa.
Voimakkaan porolaidunnuksen myötä valtaosa jäkäliköistä on kuluneita, ja tunturikoivikkojen kyky uusiutua vaihtelee alueesta riippuen.
