Punaisen omakotitalon portit avautuvat vihreydestä rönsyilevällle pihamaalle. Tukholman Skarpnäckissä seisoo Jorma Toivonen iloisesti tervehtien. Hän on valmistautumassa vuosittaiseen erotiikkanäyttelyyn kotitalossaan.
Näyttelyyn esille tuleva materiaali määrä on niinkin runsas, että se tulee ulottumaan pihamaallekin.
Erotiikka näyttelyitä Jorma on järjestänyt kotonaan jo vuodesta 2009, ja kävijöitä näyttelyn aikana voi olla jopa nelisen sataa.
–Naapureita tämä ei ole koskaan häirinnyt, jotkut uteliaimmista tulevat joskus myös käymään, kertoo Jorma.
Tämän vuoden erotiikkanäyttely poikkeaa aikaisempien vuosien näyttelyistä siten, että se kantaa pippeliteemaa. Näyttelyssä esillä olevasta materiaalista puolet ovat teemaan liittyviä ja puolet Jorman sanojen mukaan niin sanotusti tavallista erotiikkaan miellettävää materiaalia.
–Seuraavalla kerralla voi olla sitten jotain aivan muuta.
Jorma on kerännyt erotiikkaa kolmisenkymmentä vuotta ja hänen kokoelmastaan ovat useat museotkin lainanneet esineitä. Näistä esimerkkinä Tukholman Tekninen museo, jossa aiheena oli ehkäisyvälineiden historia.
–Nordiska museet ja Spritmuseet lukeutuvat myös näiden museoiden listalle. Jönköpingin museon näyttely puolestaan oli kyseisen museon kaikkien aikojen yleisöennätys.
Näyttelyiden lisäksi hän lainaa kokoelmastaan materiaalia myös elokuviin, joissa on itsekin aikoinaan näytellyt.
–Elokuvaan Call girl sain itse rakentaa seksikaupan vuodelta 1976, hymyilee Jorma jonka kokoelmista löytyy luettavaa jopa 1950 -luvulta lähtien.
Lisäksi esimerkiksi New Yorkissa sijaitseva Sex museum konsultoi aikoinaan Jormaa museon perustamisvaiheessa.
–Kokoelma on kasvanut ihmisten lahjoituksista ja materiaalia on lähetetty ympäri Pohjoismaita, kertoo Jorma samalla esitellen viimeisintä saamaansa lahjoitusta, kokonaista pahvilaatikollista erotiikkaan liittyviä esineitä.
Kokoelman keräily Jormalla itsellään alkoi 1980-luvun alkupuoliskolla, tuolloin kirjoista.
–Halusin silloin yksinkertaisesti tietää ja oppia enemmän eikä internetiä ollut. Mikään muu tavara kuin tietokirjallisuus ei silloin edes kiinnostanut.
Kymmenen vuoden keräilyn jälkeen Jorma huomasi kokoelmansa laajuuden ja sen, että sillä pystyi jopa kansainvälisesti kilpailemaan.
–Siitä laajemman kokoelman keräily sitten lähti liikkeelle. Ulkomailla käydessäni käyn tutustumassa paikallisiin alan museoihin.
Huolimatta siitä, että Jorma on jäänyt eläkkeelle sairaanhoitajan työstään, käy hän silloin tällöin tekemässä töitä vanhainkodissa.
–Sen vuoksi, että tapaan ihmisiä ja että tunnen itseni tarvituksi. Lisäksi huomaan, että kaikki tulevat iloiseksi kun tulen töihin. Joka viikko minua soitetaan töihin.
–Erotiikka harrastuksellani ja sairaanhoitajan työlläni ei ole mitään yhteistä, painottaa Jorma.
–Monet kun kuulevat harrastuksestani, niin heillä on ennakkoluuloja. Mutta sitten kerron, että esimerkiksi viime talvena täällä kävi neljä tutkijaa, joista yksi oli professori. Kokoelmastani löytyy materiaalia, jota ei ole kenelläkään muulla, ei edes Kuninkaallisella kirjastolla. Kokoelmani on tunnettu myös tutkijoiden parissa.
Jorman kontaktiverkostoon lukeutuvat myös muut keräilijät ympäri maailman.
–Meillä on tiheä yhteydenpito ja vaihdamme tavaroita keskenämme.
Näyttelyjään Jorma ei suuremmin mainosta, ja tavanomaisin yleisö koostuu tuttavapiiristä ja seksologeista, jotka usein pitävät myös esitelmiä näyttelyiden aikana.
–Tähän tulevaan näyttelyyn en tosin usko saapuvan samaa määrää yleisöä kuin normaalisti, näyttelyn teemasta johtuen.
– Myös alan tuotteiden myynti on mahdollista, mikäli joku niin haluaa. Se mikä vähän stressaa, on sää ja sateen mahdollisuus. Näyttelyn ripustaminen pihalle ja sen pois ottaminen vie kauan. Jokin päivämäärä on kuitenkin yleisölle annettava. Tämä tuleva näyttely ei ole sellainen, mihin ihmiset ovat tottuneet, painottaa Jorma.
Hän mainitsee, että vaimo Margareta ei osallistu näyttelyihin vaan poistuu silloin aina paikalta.
–Mutta siitä huolimatta hän ostaa minulle erilaisia erotiikka-aiheisia tuotteita. Täällä on kuvattu elokuviakin, mutta siitä hän ei hänen kulmakarvansa nouse. Aikoinaan sovimme, että mustasukkaisuus on pahe, kertoo Jorma, joka on työskennellyt aikoinaan myös alan lehtien ja elokuvien kääntäjänä.
–Näyttelyn tavoitteena on, että tahdon näyttää ihmisille, että kaikki erotiikkaan liittyvä on ollut aikaisemminkin, se ei ole mitään uutta.
–Yksitoista vuotta sitten tahdoin perustaa fyysisen museon, en vain näyttelyitä. Tuolloin lähetin eri kaupunginosien kunnallispoliitikoille kirjeen, jossa kerroin että mikäli he auttavat byrokratian kanssa, niin avaan erotiikkamuseon heidän kaupunginosassaan. Vastaanotto oli positiivinen, museota pidettiin niin sanotusti hyvänä juttuna, mutta loppujen lopuksi kaikki kaatui siihen, että poliitikot ajattelivat ettei asia varsinaisesti kuulunutkaan heille, muistelee Jorma.
Tuolloin hän päätti tehdä autotallistaan pienen museon.
–Virallista museo-nimikettä en ole viranomaisilta saanut, koska minulla on vain kaksi parkkipaikkaa. Siitä lähti käyntiin idea, että pihalleni voin laittaa esille mitä tahdon.
–Näyttelyissä tapaan myös hyvin erikoisia ihmisiä, vähän niin sanotusti poikkeavanlaisia ja heitä en tuomitse niin kauan kuin pysytään lain sisällä.
Ennakkoluuloja Jormalla, joka erotiikan kanssa on jatkuvasti tekemisissä, ei ole.
Kokoelma kasvaa, mutta tilaa ei enää ole.
–Missään ei ole tilaa näyttää esimerkiksi kaikkia julisteita, joita kokoelmassa on. Näyttelyn on kuitenkin suunniteltu jatkuvan tulevinakin vuosina.
Jorman mukaan kuva erotiikan yksityisyydestä yhteiskunnassa on muuttunut.
–Nykyään, verrattuna esimerkiksi 1970- ja 1980-lukuihin, ilmenee yhteiskunnassa huomattavasti enemmän niin sanottua erotiikkavihamielisyyttä. Nykyisin ei voi edes näyttää saunamainosta, jossa on alastomia ihmisiä. Myös se on muttunut, miten naisia katsotaan ja kohdellaan. Aiemmin kohtelu halventavampaa, joten siinä mielessä ollaan menty hyvään suuntaan.
–Sairaanhoitajan työssä en yleensä ensimmäiseksi kerro omasta harrastuksestani. Vähän voi tulla kysymyksiä keräilystä ja sitten tulee lisäkysymyksiä, ja silloin saatan jotain kertoa
