Taiteilija Petronella Petander kertoo perineensä suomalaisen sisun äidiltään – sen, ettei koskaan anna periksi. Petander valmistui kuvataiteen maisteriksi Konstfackin taidekorkeakoulusta vuosi sitten keväällä. Matka taiteen pariin ei ole ollut yksinkertainen, mutta nyt hän luo kansainvälistä uraa taidekentällä.
Työssään Petronella noudattaa tarinankerronnan perinnettä; hän käyttää tekstiä, videota, ääntä, valokuvausta ja installaatioita.
–Teokset ovat usein peräisin elävästä kokemuksesta, jossa paikka, muisti ja aika ovat toistuvia teemoja, jotka muodostavat tarinan kehyksen. Ääni ja kieli välittävät sen. Ajattelen työtäni eräänlaisena elokuvallisena proosana. Teokset käsittelevät muun muassa yhteenkuuluvuutta, sosiaalisia hierarkioita ja syrjäytymistä.
Varhaisen aikuisuuden aikana ja 32 -vuotiaaksi asti Petronella eli täysin erilaista elämää. Hän jäi kiinni vakavaan riippuvuuteen, joka johti hänet asunnottomuuteen, haavoittuvuuteen sekä laitos- ja vankeusjaksoihin.
–Teokseni ovat usein syntyneet tarpeesta kuvata näitä ulkoiselle maailmalle tuntemattomia paikkoja. Käytän omaa elämänkokemustani, mutta teokseni eivät oikeastaan koske minua ihmisenä.
Petronella jatkaa, että hänen tarkoituksenaan on aina, että teoksissa on olemassa jotain universaalia, joka voidaan ymmärtää ja tunnistaa, vaikka katsoja tai lukija itse ei koskaan olisi ollut tällaisessa paikassa tai vastaavassa tilanteessa.
–”Mikä on pohja sinussa, se on pohja myös muissa” on ruotsalaisen runoilijan Gunnar Ekelövin tunnettu lainaus. Palaan aina tähän yksinkertaiseen totuuteen ja yritän luoda taidetta sen perusteella, että todella uskon sen olevan niin.
Kuvataiteen kandidaatin ja maisterin tutkintojen suorittamiseen Konstfackissa Petronellalla kului aikaa yhteensä viisi vuotta.
–Aika Konstfackissa oli monella tasolla uskomattoman arvokas. Kaikki tapaamiset ja keskustelut opettajien kanssa, jotka ovat itse aktiivisia taiteilijoita, ovat merkinneet paljon omalle taiteelliselle kehitykselleni. Kuten myös kohtaamiset ja keskustelut muiden opiskelijoiden ja tulevien kollegoiden kanssa.
Petronella lisää, että Konstfackin aikana hänen, kuten myös muiden opiskelijoiden, tuli yrittää ymmärtää monia erilaisia taidemuotoja.
–On hyvinkin mahdollista, että pääset samalle luokalle muiden opiskelijoiden kanssa, joilla on käytössään täysin erilaisia taidemuotoja, esimerkiksi kuvanveistoa ja maalausta. Näillä eri muodoilla ei välttämättä ole mitään tekemistä toistensa, taikka sinun, kanssasi.
Konstfackin opetusmuotoa Petronella arvostaa myös sen akateemisuuden vuoksi.
–Kyseinen instituutio tarjoaa arvokasta teoreettista tietämystä. Se myös pakottaa muotoilemaan kirjallisesti omaa opittua tietämystä esimerkiksi esseiden kautta. Huomaan vähitellen näin jälkikäteen, että se oli tärkeää, vaikkei se silloin siltä aina tuntunut.
Petronellalle ehkä tärkeintä oli se, että hänellä oli aikaa tutkia ja kehittää omaa taiteellista työskentelyään.
–Puhtaasti henkilökohtaisella tasolla aika Konstfackissa oli ehdottoman korvaamaton, koska kävin läpi suuria kriisejä ja tuskallisia tappioita näiden vuosien aikana, hahmottaa Petronella, joka menetti molemmat vanhempansa lyhyessä ajassa.
–Se loi merkityksen jokapäiväiseen elämään ja paikan minne mennä. Paikan, jota pitää kiinnekohtana. Se oli todella tärkeää minulle. En tiedä mitä olisin tehnyt muuten.
Konstfack vuosia edelsi kahden vuoden opiskelu Kulturamassa. Kyseessä on esteettinen koulu, johon kuuluu Tukholman aikuiskoulutus, peruskoulu ja lukio.
Koululla on myös laaja kurssitoiminta iltaisin ja viikonloppuisin. Kulturama on Ruotsin suurin esteettisen koulutuksen koulutuskeskus.
–Koulutukseni Kulturamassa oli laaja valokuvauksen ammatillinen koulutus, eli se sisälsi kaiken kaupallisesta valokuvauksesta muotiin ja dokumentti valokuvaukseen. Itse asiassa siellä oli vain yksi opettajista, joka työskenteli valokuvauksen parissa nimenomaan taiteen alalla. Hänestä tuli minulle erittäin tärkeä ja hän myös kannusti minua hakemaan Konstfackiin.
Ilman tapaamista kyseisen opettajan kanssa, Petronella ei ehkä olisi löytänyt taidetta.
–Hain Kulturamaan, koska olin nuoresta pitäen kokenut valokuvauksen ilmaisukeinonani, mutta en todellakaan tiennyt, että kuulun taiteen pariin.
Keväällä 2020 Konstfackista valmistumisensa jälkeen Petronellan videoteos The Haven on kerennyt olemaan esillä verkossa Bonniersin taidehallissa, sekä elokuvafestivaaleilla Porissa, Lontoossa, Yhdysvaltojen Sacramentossa, Bukarestissa ja Prahassa. Kyseinen teos oli vastikään esillä myös Tukholmassa sijaitsevassa galleria Detroit Stockholmissa.
Keväällä 2021 Petronella sai projekti apurahan uutta videoteosta varten. Tällä hetkellä hän työskentelee pääasiassa kyseisen projektin parissa sekä Tukholmassa että Englannissa.
Syyskuun loppuun saakka Petronellalla on yksivuotinen taiteilijaresidenssi Tukholmassa sijaitsevassa Norra Tornet:issa.
Ruotsalainen kulttuurilehti Glänta julkaisi Petronellan esseen viimeisimmässä numerossaan. Tänä syksynä samainen essee tullaan julkaisemaan myös kansainvälisesti eurooppalaisessa kulttuurilehtiverkostossa Eurozine.
Suomen Uutisviikko toivottaa Petronellalle onnea ja menestystä!
